Ja ajopäivä siis tiedossa. Ei siinä mitään ihmeellistä. Käytännössä samoja teitä mitä pari päivää sitten tultiin, lähdettiin takaisin kohti suomea. Italian moottoritiet ovat kalliita, vaikka tarjoavat joskus melko komeita maisemia. Ja kymmeniä ja taas kymmeniä tunneleita. Ilma oli viileämpi kuin tulomatkalla mikä helpotti hieman. Mutta edelleen Italiasta on hävyttömän vaikea löytää 98 oktaanista bensaa ja kun tuo ”jonkin verran” viritetty mopo ei oikein 95 oktaanista huoli. Keski ja eteläeuroopassa näyttää olevan jotain superdieseliä entisissä 98 mittareissa.
Pysähtelemällä lähes joka asemalla löysi sitten haluamaansa bensaa.
Loppumatkasta oli vaihtoehtona ajaa joko vuoren läpi tai yli. Valittiin yli. Saint-Grand-Bernardin solatie. Todella huikeat maisemat, vaikka tie oli välissä varsin heikossa kunnossa ja tietöitäkin oli siellä noin 2km korkeudessa. Mopo toimi db-killerin poiston jälkeen täysin ongelmitta myös korkealla, vaikka tehohukan huomasi, mutta kävi ja kukkui sentään. Pysähdyttiin sinne parin kilsan korkeuteen hieman kuvaamaan ja äkkiä huomasi, että ilma on kovin ohutta ja pienikin mäen nousu ja kävely alkoi puuskuttamaan.
Raja Italian ja Sveitsin välillä oli 2400m korkeudessa, raja oli tiukin tähän astisista (Suomi-Ruotsi, Ruotsi-Tanska, Tanska-Saksa, Saksa-Hollanti, Hollanti-Belgia, Belgia-Ranska, Ranska-Monaco, Ranska-Italia). Tähän rajalle piti jo pysähtyä, joku äijä kattoi rekisterikilvestä että suomesta ollaan ja viittoi eteenpäin. Kypärää ei tarvinnut ottaa päästä tai passia kaivaa taskusta.
Sveitsin puolella hotelli odottinkin saman solatien loppupäässä, 1600m korkeudessa. Ehkä maailman sympaattisin hotelli. Samassa paikassa ollut perhehotelli/ravintola/shell. Shell paikalla oli ollut lähes 50v. Sisustus suoraan 70-luvulta. Henkilökunta todella mukavaa ja avuliasta, mopolle tarjottiin tallia kysymättä jne. Illalla ropsi hieman vettä ja ukkosti. Oleskeltiin hotellissa ja syötiin paikalliseen tapaan lihaa valurautaisen piikkipallon päältä. Liekitetty tyyliin ”Tarjoilija, pöytä ja lautaseni ovat tulessa”. Lehmää ja biisonia maisteltiin, oli varsin maistuvaa.
Sveitsin alppeihin tutustuminen jää vähän heikoksi nyt, pitkä matka ajettavana ja aikaa ei pahemmin ole. Päätettiin seuraavana päivänä sihdata Ranskan Alsacen viinialueelle viinitilan hotelliin.