Toinen pitkä ajopäivä. Mopo on vähän protestoinut äänenvaimentimeen lisätyn desibelikillerin kanssa. Nyt hän ei halunnut kilometrin korkeudessa käynnistyä. En halunnut tyhjätä akkua turhalla starttaamisella joten otin mäkistartin ja sen jälkeen pidin kierrokset sen verran korkealla ettei pääse sammumaan.
Italian kautta respan täti suositteli ajamaan. Hotelli oli varattuna. Ajo tuntui paljon pidemmältä mitä oli. +30 astetta lämpömittareissa, Italian ihmeellistä liikennekulttuuria, eikä 98 bensaakaan tahtonut löytyä.
Perille päästiin pikku kyläseen ja hotellikin vaikutti ihan kohtalaiselta. Respassa joku nuori hupakko, kaula-aukko napaan asti. Ihanaa oli päästä ilmastoituun huoneeseen. Ranta on korttelin päässä.
Lähellä pizzapaikka, mentiin kyseleen ruokaa, mutta juuri paikka oli avannut ja puulämmitteinen uuni ei ollut vielä kuuma. Odotusaikana käytiin sitten kaupassa ja saatiin vihdoin pitsaa. Oli aika eksoottinen yhdistelmä, tuorejuustoa, juustoa, jauhelihaa, sipulia ja perunaa(!). Alas se meni. Ranta oli yllätyksekseni lähinnä kivisoraa. Piti kumminkin käydä välimereen pulahtamassa, melko raitis se vesi oli, eikä aurinkokaan enää paistanut.
Illalla vaivasi tekemisen puute. Lähdettiin mopoilemaan, käytiin ajelemassa naapurikaupungissa ja sen jälkeen Col de Turini vuoristosola, jota myös monte carlo rallissa käytetään erikoiskokeena. Melko vahva kokemus, osittain sortuneita laitoja serpenttiiniteillä, korkeutta tuli kerättyä 1607m. Reilun 30km ajomatka vei reilun tunnin ylös, vajaan tunnin alas. Alas tultiin jo säkkipimeällä. Onneksi mopossa on hyvät valot.
Ennen tuolle reissulle lähtöä tein sen mitä olin aiemmin päättänyt, eli db-killeri äänenvaimentajasta pois, ja alkuperäinen ohjelmisto ruiskunohjaukseen. Pikkaisen säädin myös tyhjäkäyntiä. Nyt mopo käy ja kukkuu entiseen malliin, eikä db-killeri mene takaisin kuin pakon edessä.
Siinäpä se päivä. Huominen otetaan rennosti, ja sitten lähdetään valumaan takaisin kohti pohjolaa.