Loppukaneetti

Cohcemissa herättyämme mietimme mitä tehdään. Laiva Suomeen lähtee seuraavana päivänä. Matkaa reilut 600km satamaan. Ajetaanko johonkin puoliväliin, yö ja seuraavana päivänä suoraan satamaan? Vai ajetaanko tänään jo sataman läheisyyteen?

Reissuväsymys alkoi iskeä. Lähdettiin sitten ajamaan asenteella "katsotaan mihin jaksetaan". Saksan motareita ajeltiin ja loppujen lopuksi oltiinkin päivän ajamisen jälkeen satamassa. Toiveissa oli, että josko pääsisi laivaan jo päivää aikaisemmin. No ei päässyt, koska kyseisen yhtiön laivaa ei lähtenyt sinä päivänä.

Ajeltiin sitten Lyypekkiin ja juuri sinne päästyämme alkoi satamaan oikein urakalla. Joku katto oli saatava pään päälle, tässä lievässä vitutuksessa. Ensimmäinen hotelli ei tärpännyt, täynnä. Seuraavana eteen sattui jonkun saksalaisen luokituksen mukaan 5 tähden hotla. Ei muuta kuin kysymään. Sisään mennessä tuli hieman sellainen "en kuulu tänne" fiilis. Mutta paskat, kysytään.. Olin hieman huulipyöreänä, kun 2 hengen huone maksoi "vain" 120e. Toki se on paljon, mutta odotin vielä enempää. No viimeinen yö reissussa, märkä, vituttaa, nälkä. Tämä otetaan, kun rahaakin vielä oli sen verran, että sen pystyi maksamaan.

Hotelli olikin hintansa väärtti. Elettin herroiksi. Ensin pikainen pesu. Tilattiin huonepalvelusta paikalliset pyttipannut. Aivan loistavaa pitkän ajopäivän päätteeksi, hintakin yllättävän kohtuullinen huoneeseen toimitettunakin, reilun kympin/naama. Ilolla maksoin.

Seuraavana (kylmähköön) saunaan, missä tehtiin tuttavuutta jonkin tanskalaisen pariskunnan kanssa. Ilta bisset ja nukkumaan.

Seuraavana päivänä kierreltiinkin sitten rauhassa ympäri kaupunkia. Tehtiin viimeiset ostokset. Pyörä ja matkatavarat oli hotellissa säilössä, kunnes päätettiin, että nyt riittää ja lähdettiin satamaan.

Laivamatka meni melko pitkälti levätessä ja akkuja ladatessa. Tuntui suorastaan hassulta, että ruokaa oli tarjolla runsaasti, mutta ei vaan maistunut. Se, että oli tottunut joka päivä liikkumaan paljon ja nyt oltiikin laivassa...sillä saattoi olla tekemistä asian kanssa.

No laivalla meni pari bisseä. Ja satamaan tultiin aikataulussa. Kaikista v-mäisin etappi matkalla olikin sitten helsingistä seinäjoelle. Julmetun kylmä keli, paleli, 5500km takana ja viimeiset ~300km jäljellä. No perille päästiin kylmässä.

Reissu jää varmasti ikuisesti muistiin, mutta siitä toipuminen vei kyllä muutaman päivän. Paljon opittiin, paljon nähtiin, matkailu todella avartaa ja sitä pitää jatkossa harrastaa lisää. Katsotaan mitä ensi kesänä keksitään.

5.7.2008

Mosel-joen rannalla on kuulemma hienoja linnoja ja paljon viinitarhoja. Tänään ei ole sen kummempia etenemistavoitteita, kunhan katsellaan ja körötellään.

Reilut 100km Moseljoen rantaa ajeltiin. Ja siellä on ihan järjettömän paljon viinitiloja. Vuorien seiniä myöten jokainen viljeltävä läntti on tungettu täyteen viiniköynnöksiä. Helikopterilla näyttivät levittävän jotain tököttejä niiden päälle. Käteviä nuo saksalaiset.

Linnoja oli vähemmän mitä odotettiin, joitain raatoja, yksittäisiä todella näyttäviä. Päädyttiin Cochemin kaupunkiin, joka jostain syystä näytti olevan paikallisten ja ei paikallisten motoristien suosiossa. Kadut täynnä mopoja, koko ajan niitä meni suuntaan jos toiseen.
Jotain tekemistä mopojen runsaudella voi olla lähistöllä sijaitsevalla Nürburgringin moottoriradalla ja hienoilla mutkateillä joita ympäristössä näytti olevan.

Hotellia ei oltu varattu etukäteen, vaan käytiin kyselemässä ja taas löytyi jonku viinitilan perhehotelli. 42e/kärsä sisältäen aamupalan. Ihan ok ja huone todella siisti, ikkunasta kiitettävät maisemat.

Mää halusin käydä Nürburgringillä. Mentiin sitten sinne, näytti olevan joku Ducatistien kokoontuminen siellä ja joku autokisa menossa pitkällä radalla, joten ajamaan sinne en päässyt. Kyynel. No näkipähän paikan. Mopoja liikkui kumpaankiin suuntaan, radalle ja pois, ihan järjettömästi ja tiet sinne olivatkin varsin makeita mutkateitä. Ja yllättäen tutkakin siellä Polizeilla on. Mopoilijat tosin varoittivat toisiaan niistä eikä mitään riskiä kohtaamisesta polizein kanssa ollut. Eipä ole ongelmia ollut muutenkaan poliisien kanssa.

Kertaalleen Ranskassa räpsähti nopeuskamera, saivatpahan hienon kuvan Busan keulasta ajamassa 10km/h liikaa.

Illalla käytiin käppäilemässä Cochemin kaupunkia ja taas semmonen tyypillinen vanha kaupunki se oli. Linna, joka kaupungin kukkulalla oli, on kyllä keskimääräistä komeampi.
Maisteltiin vielä talon viinitilan viiniä.

Huomenna lähtee siirtyminen kohti laivaa joka vie takaisin kotosuomeen.

4.7.2008

Tänään tähtäimessä Saksan vanhin kaupunki, Trier.

Aamulla liikkeelle aikaisin. Oli yllättävän viileä keli, no ei sentään satanut. Hyvissä ajoin oltiin liikkeellä ja vaikka piti kertaalleen pysähtyä vaihtamaan vaatteita, oltiin perillä ennen kahta. Toki tyhjät saksan autobaanat auttoivat, siellä matkanopeus oli 140-220km/h, pääosin noin 160-170km/h.

Trierissä jännitystä tekivät tietyöt juuri niillä teillä mihin navi halusi meidät ohjata. Niistä selvittiin. Taas löytyi parkkipaikka mopolle ilmaiseksi hotellin hallista. Jännää, vielä kertaakaan ei ole joutunut maksamaan pysäköinnistä hotelleissa kun mopolla on liikkeellä.

Trierin vanha kaupunki on vanha. Tosi vanha. Ilmeisesti reilut 2000v vanha. Porta nigra on joku vanha kaupungin muuri, josta tehtiin sitten joskus kirkko. No vanhan näköinen se oli. Karl Marx on kans syntynyt täällä. Jipii.

Trierin wanha kirkko oli iso. Joskus muinoin se on ollut ihan järkyttävän iso, vetäen 12000 henkeä. Nyt siellä oli paljon hienoa ”kirkkotaidetta”. Joku saksalainen noin 3 metriä pitkä äijä tuli suu vaahdossa selittämään kirkon hienouksia ja olihan ne. Roomalaisen sodan jumalan Marsin pää kirkossa ja miten se sinne joutui. Taiteen yksityiskohtia, juudas, paholainen, paholainen naisen ruumiissa jne. Jostain urkupillistä kuulemma tulee paholainen joskus ulos ja kaikkea jännää.

Illalla hotellin kreikkalaiseen ravintolaan, jonka ukkeli oli varsin mukava kaveri ja ruokakin oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Huomenna ajellaan maisemia Mosel joen laaksossa, sitten loppu siirtymät saksan läpi kohti lauttaa ja suomea.

3.7.2008

Sataa. Jiihaa. Joku 400km ajettavana ja sadetta luvattu koko päiväksi. Ei auta. Ajettiin sitten läpi sveitsin moottoriteitä pitkin ja täytyy kyllä tulla joskus tutustumaan sveitsiin tarkemmin. No märkää oli, onneksi oli myös kohtuu lämmin keli, ettei sinänsä ongelmia ollut.

Viinitilojen läpi ajeltiin ja löydettiin oma hotlamme. Siisti, itse asiassa todella siisti paikka. Ehkä parhaassa kunnossa ollut paikka missä on tämän vajaan kolmen viikon aikana asuttu.
Ensin tehtiin tilanne arvio ja hommiin. Matka lähestyy loppua, tila samoin. Tuliaisia ja turhia vaatteita postiin. Ensin kumminkin tärkein, eli mäkkiin ruokaa hakemaan. Ranskan postien toiminta on jännää. Liian jännää. Mutta yllättävän helposti selvittiin. Tai no katsotaan tuleeko paketti perille.

Sitten historiaa ihmettelemään. Lähistöllä on jotku 5 linnaa. Jonku mäennyppylän päällä on 3, niitä mennään katsomaan. Olihan ne jämät siellä. Vissiin jotain 1000v vanhoja linnoja. Olihan ne. Sitten lähistöllä olevaan pieneen Eguisheimin kaupunkiin. Sekin oli melko vanha. Tosi vanha. Sieltä on joku paavi jostain muutaman sadan vuoden takaa. Jepjep.

Olin hieman väsynyt ajamisesta, enkä jaksanut niin paljoa innostua. Olihan siellä ihan siistiä. Olisin halunnut mennä maistelemaan majoituspaikkamme viinejä, mutta kiinni oli kun pääsimme takaisin. Höh. No istuskeltiin katselemassa loputtomia viinitiloja ja kuuntelemassa lintujen laulua. Uni maistui illalla.

Huomenna Saksan puolelle.

2.7.2008

Ja ajopäivä siis tiedossa. Ei siinä mitään ihmeellistä. Käytännössä samoja teitä mitä pari päivää sitten tultiin, lähdettiin takaisin kohti suomea. Italian moottoritiet ovat kalliita, vaikka tarjoavat joskus melko komeita maisemia. Ja kymmeniä ja taas kymmeniä tunneleita. Ilma oli viileämpi kuin tulomatkalla mikä helpotti hieman. Mutta edelleen Italiasta on hävyttömän vaikea löytää 98 oktaanista bensaa ja kun tuo ”jonkin verran” viritetty mopo ei oikein 95 oktaanista huoli. Keski ja eteläeuroopassa näyttää olevan jotain superdieseliä entisissä 98 mittareissa.
Pysähtelemällä lähes joka asemalla löysi sitten haluamaansa bensaa.

Loppumatkasta oli vaihtoehtona ajaa joko vuoren läpi tai yli. Valittiin yli. Saint-Grand-Bernardin solatie. Todella huikeat maisemat, vaikka tie oli välissä varsin heikossa kunnossa ja tietöitäkin oli siellä noin 2km korkeudessa. Mopo toimi db-killerin poiston jälkeen täysin ongelmitta myös korkealla, vaikka tehohukan huomasi, mutta kävi ja kukkui sentään. Pysähdyttiin sinne parin kilsan korkeuteen hieman kuvaamaan ja äkkiä huomasi, että ilma on kovin ohutta ja pienikin mäen nousu ja kävely alkoi puuskuttamaan.

Raja Italian ja Sveitsin välillä oli 2400m korkeudessa, raja oli tiukin tähän astisista (Suomi-Ruotsi, Ruotsi-Tanska, Tanska-Saksa, Saksa-Hollanti, Hollanti-Belgia, Belgia-Ranska, Ranska-Monaco, Ranska-Italia). Tähän rajalle piti jo pysähtyä, joku äijä kattoi rekisterikilvestä että suomesta ollaan ja viittoi eteenpäin. Kypärää ei tarvinnut ottaa päästä tai passia kaivaa taskusta.

Sveitsin puolella hotelli odottinkin saman solatien loppupäässä, 1600m korkeudessa. Ehkä maailman sympaattisin hotelli. Samassa paikassa ollut perhehotelli/ravintola/shell. Shell paikalla oli ollut lähes 50v. Sisustus suoraan 70-luvulta. Henkilökunta todella mukavaa ja avuliasta, mopolle tarjottiin tallia kysymättä jne. Illalla ropsi hieman vettä ja ukkosti. Oleskeltiin hotellissa ja syötiin paikalliseen tapaan lihaa valurautaisen piikkipallon päältä. Liekitetty tyyliin ”Tarjoilija, pöytä ja lautaseni ovat tulessa”. Lehmää ja biisonia maisteltiin, oli varsin maistuvaa.

Sveitsin alppeihin tutustuminen jää vähän heikoksi nyt, pitkä matka ajettavana ja aikaa ei pahemmin ole. Päätettiin seuraavana päivänä sihdata Ranskan Alsacen viinialueelle viinitilan hotelliin.

1.7.2008

Rannalla siis ollaan. Törkeän kallis (7,5e/nuppi) aamupala oli sitä mitä ranskassa voi odottaa, hilloa, mehua ja vaaleaa leipää. Väsytti vielä melko paljon, joten torkuttiin reiluun kymppiin.

Rannalle reiluksi tunniksi. Pikku pulahdus ja nahkan kärvetäminen. Liiallisen kärvenemisen estämiseksi makoilu jäi melko vähäksi ja päätettiin sitten siirtyä hotelliin ja lähteä sitten vilkaisemaan miltä se monaco näyttä, kun se tuossa muutaman kilometrin päässä on.

Ajo monacoon oli helppo, mutta monaco oli aivan järkyttävä paikka ajaa. Ahtaita katuja, yksisuuntaisia, moneen suuntiin kääntyviä risteyksiä jne. Navigaattorin kanssakin oli vaikea ajaa. Löydettiin parkki rantakadulta, missä näytti olevan vormuloiden lähtöruudukko.

Käytiin ostamassa kortit ja postitettiin ne. Ruokaa teki mieli, mäkkiä ei jaksettu etsiä vaan vastaan tuli joku siistin näköinen paikka, josta minä sain pastaa juustolla ja kermalla ja mari sai Ceasarin salaatin. Pötsi tuli täyteen.

Käytiin vielä hieman kävelemässä ja todettiin tilanne ja lähdettiin pois. Ajettiin vähän matkaa vormula rataa ja yllättävän jyrkkää mäkeä ne siinä ajaa. Formulat oli muutenkin paljon esillä, oli jos jonkinnäköistä pienoismallia ja kokonaisia moottoreitakin näytillä.

Autot Monacossa oli jänniä. Samassa jonossa oli useampia uusia ferrareita ja 20v vanhoja Fiattin romuja. Jos tuolla haluaa autollaan erottua, niin Porsche tai Ferrari on täysin väärä valinta, niitä on kaikilla. Aston Martini tai Bentley on jo parempia valintoja.

Varataan huomiselle hotellin Sveitsin eteläosista ja oleillaan loppuilta.

30.6.2008

Toinen pitkä ajopäivä. Mopo on vähän protestoinut äänenvaimentimeen lisätyn desibelikillerin kanssa. Nyt hän ei halunnut kilometrin korkeudessa käynnistyä. En halunnut tyhjätä akkua turhalla starttaamisella joten otin mäkistartin ja sen jälkeen pidin kierrokset sen verran korkealla ettei pääse sammumaan.

Italian kautta respan täti suositteli ajamaan. Hotelli oli varattuna. Ajo tuntui paljon pidemmältä mitä oli. +30 astetta lämpömittareissa, Italian ihmeellistä liikennekulttuuria, eikä 98 bensaakaan tahtonut löytyä.

Perille päästiin pikku kyläseen ja hotellikin vaikutti ihan kohtalaiselta. Respassa joku nuori hupakko, kaula-aukko napaan asti. Ihanaa oli päästä ilmastoituun huoneeseen. Ranta on korttelin päässä.

Lähellä pizzapaikka, mentiin kyseleen ruokaa, mutta juuri paikka oli avannut ja puulämmitteinen uuni ei ollut vielä kuuma. Odotusaikana käytiin sitten kaupassa ja saatiin vihdoin pitsaa. Oli aika eksoottinen yhdistelmä, tuorejuustoa, juustoa, jauhelihaa, sipulia ja perunaa(!). Alas se meni. Ranta oli yllätyksekseni lähinnä kivisoraa. Piti kumminkin käydä välimereen pulahtamassa, melko raitis se vesi oli, eikä aurinkokaan enää paistanut.

Illalla vaivasi tekemisen puute. Lähdettiin mopoilemaan, käytiin ajelemassa naapurikaupungissa ja sen jälkeen Col de Turini vuoristosola, jota myös monte carlo rallissa käytetään erikoiskokeena. Melko vahva kokemus, osittain sortuneita laitoja serpenttiiniteillä, korkeutta tuli kerättyä 1607m. Reilun 30km ajomatka vei reilun tunnin ylös, vajaan tunnin alas. Alas tultiin jo säkkipimeällä. Onneksi mopossa on hyvät valot.

Ennen tuolle reissulle lähtöä tein sen mitä olin aiemmin päättänyt, eli db-killeri äänenvaimentajasta pois, ja alkuperäinen ohjelmisto ruiskunohjaukseen. Pikkaisen säädin myös tyhjäkäyntiä. Nyt mopo käy ja kukkuu entiseen malliin, eikä db-killeri mene takaisin kuin pakon edessä.

Siinäpä se päivä. Huominen otetaan rennosti, ja sitten lähdetään valumaan takaisin kohti pohjolaa.

29.6.2008

Pitkä ajopäivä edessä. Onneksi ranskan moottortiet ovat varsin nopeita ajaa. Päästiin sutjakkaasti liikenteeseen ja ihan kohtuu ajassa päädyttiin Chamonixin lähellä olevaan hiihtohotelliin joka yllättäen näin kesällä oli melko tyhjä. Hotelliin olin tehnyt netistä varauksen edellisenä päivänä, no sitä ei löytynyt, mutta huone löytyi ja myöhemmin illalla oli kuulemma varauskin löytynyt.

Hotellin oli viehko ja sympaattinen, ikkunasta näkyi mont blanc. Ei ihan sellainen näky mitä pohojanmaalla näkee. Jo matkalla oli sellaisia maisemia, että huhhei. Kuvattiin kuvia, ihmeteltiin nopeitä säiden ja pilvitilanteen muutoksia, syötiin ja katseltiin ikkunasta. Rento päivä, ei mitään hötköilyä.

Huomenna välimerelle.

28.6.2008

Jalat on ihan muusina. Aivan paskana. Ihan rikki. Käydään vielä Notre Dame ja tavarataloissa vaikka hammasta purren.

Ja hammasta purtiin ahkerasti. Notre Dame oli melko komea kirkko. Isokin vielä. Pariisissa on kaiken näköistä isoa, on tullut huomattua. Syömässä käytiin vieressä olleessa turisti ravintolassa, ihan paska paikka. Ja julmetun kallis. Ruokaa saatiin, ei maistunut erikoiselta. Jälkiruuaksi katukojusta lätty banaanilla ja suklaa mössöllä, se oli ihan jees.

Tavarataloilla käynti oli jo hullujen puuhaa, mutta saatiin mitä haettiin. Neulelehtiä ja hyvää suklaata.

Tämän piti olla lyhyt ja nopea päivä kahdessa kohteessa. Just joo, 7 tuntia. No ehkä se aiempiin päiviin verrattuna olikin. Mutta loppu ilta sitten maisteltiin suklaata ja lepuutettiin jalkoja. Seuraavan päivän kohteeksi valittiin Mont Blancin juuri.

27.6.2008

Pariisin kierros jatkuu.

Aamupalan jälkeen lähdetään metroilemaan ja päädytään Louvreen. Metrollakin kulkiessa saa muuten kävellä ihan kohtuullisia matkoja eri linjoilta toisille.

Louvrekin oli iso. Kaiken näkösiä enemmän ja vähemmän vanhoja kötöstyksiä siellä oli. Mona Lisan edessä yllätys yllätys suurin määrä jengiä. Jotku on joskus sanonu että se taulu on kovin pieni. Minusta se oli ihan normaalin taulun kokoinen. Ihme kitisijöitä.

Louvressa pullaa ja juomaa ja tämän jälkeen kaupungin isoja tavarataloja etsimään. Louvren pihallakin oli jos jonkin näköistä pystiä ja patsasta, sekä Concordella obeliski. Ne tavaratalotkin löytyi. Ei jaksettu lähteä kiertämään. Sen verran käytiin, että löydettiin Fnac ketjun kauppa (paikallinen gigantti) ja sieltä löytyi se kameran laturi. Päätettiin lähteä rentoutumaan hotelliin ja illalla sitten kohti Eiffeliä.

Eiffelille lähdettiin joskus klo 20 aikaan, reilu tunti metroilla ja kävellen ja jonossa oltiin. Jonotusta kesti ”vain” noin tunnin ja päästiin sen tolpan huipulle. Kuvia miljoona ja alas. Aurinko laski sopivasti, ja se tolppa alkoi välkkymään ihan hullun lailla. No olihan se ihan siistiä. Hotelliin päästiin takaisin parin mutkan kautta ennen puolta yötä.

Huomenna Notre Dame ja tavarataloja.

26.6.2008 Pariisiin

Tänään tarkoituksena päätyä Pariisiin. Mietittiin reittejä, motaria vai ei jne.. Aamupala, tavaroiden pakkaus ja todetaan, että allekirjoittaneen silmälappu on hävinnyt ja vielä suurempana harmina kameran laturi näyttäisi myös hukkuneen. Onneksi järjestelmäkameran akku kestää pitkään ja toinen akku on vielä täynnä ja koskematon. Eiköhän Pariisista löydy joku kamerakauppa.

Päätettiin sitten, että mennään tämäkin pätkä siirtymätyyliin. Paluu matka on tarkoitus tulla hitaammin ranskan maaseutua pitkin.

Belgian motarit olivat jo tuttuja, normaalia meininkiä, sisältäen rekkojen kiihdytyskilpailut. Rajan Belgian ja Ranskan välillä jopa huomasi. Siitä, että piti puikkelehtia jostain pikku portista 10km/h. Mutta pysähtyä ei ole vielä rajoilla tarvinnut.

Ranskan motarit on maksullisia. Eikä mitään hajua kuinka kalliita. No päätös pitää, ajetaan niitä. Lyhyt oppimäärä rankan motareista: ota lippu luukulta, aja hyvää melko hiljaista tietä 130km/h, kun poistut tieltä anna lappu luukulle ja maksa matka. Meillä kustannuksia tuli 7,30e. Ei mielestäni paha ja matka eteni todella sujuvasti, rekat pysyivät melko kiltisti oikealla kaistalla. Keskinopeus oli reissun tähän mennessä nopein, 105km/h.

Pariisin ympärystä oli taas melko jännittävää ajettavaa. Kaistoja 3-7 yhteen suuntaan. Navin ohjeistamana kumminkin hotelli löytyi. Hotelli sijaisti kyllä todella hieman epäilyttävällä alueella ja mopoa ei huvittanut jättää kadulle. Onneksi hotellista löytyi paikka mopolle jopa ilmaiseksi, kun sen sai taivuteltua pieneen rakoon.

Kamat huoneeseen ja Pariisia tarkastelemaan. Metrosta 3pv lippu ja metrokartasta tähtäimeen Montmartre. Iso mäki, jonka päällä iso kirkko. Takana taiteilijoiden kansoittama tori, hienoja kuvia, täältä voisi jotain ostaa muistoksi, pitää siis ehkä palata. Käytiin myös kattelemassa Moulin Rouge ja ympäristössä olikin lähes kaikki mahdolliset erotiikkaformaatit tarjolla mitä voi kuvitella.

Metrolla taas suunnistettiin ja päädyttiin Champs-Elyseelle. Käpyteltiin melkein tie päästä päähän. Isoja kauppoja, autoesittelyjä, muotiliikeitä ja ravintoloita. Ravintolaksi valittiin tietysti Mäkki. Lähinnä nyt helppouden vuoksi, huomenna valitaan toisin. Riemukaari löytyi sieltä mistä sen pitikin löytyä. En haluaisi ajaa riemukaaren ympäri menevää liikenneympyrää. Kaistoja kait noin 6, mutta kovin tuntui olevan suhteellinen käsite ja ranskalainen käytäntö liikenneympyrään ajavan etuajo-oikeudesta teki homman melko sekavan näköiseksi.

Vielä ehti katsomaan sitä isoa tolppaa jonka joku Eiffel keksi pystyttää pariisiin. Taas metrosuunnistusta. Pariisi on muuten melko iso paikka, metrolinjoja 14 ja matkat silläkin suht pitkiä. Perille päästiin taas ja tolppa näkyi olevan iso. Vielä ei jaksettu jäädä jonoon. Kokeillaan huomenna tai ylihuomenna ihan illasta.

Nyt päätettiin lähteä kaupan kautta hotelliin pesulle ja pyykille.

Huomenna Louvre, isot tavaratalot ja ehkä se tolppa uudestaan.

25.6 Brysselissä

Brysselin kaupunkikierros. Metrolla keskustaan, ja vanhaa kaupunkia kyyläämään. Vanhan kaupungin ulkopuolella Brysseliä vaivaa yleinen nuhjuisuus ja likaisuus. Vanha kaupunki oli hieman siistimpi. Paikallisilla poliiseilla oli joku juhlapäivä, Grande Placella oli jotain näytöksiä, poliisikoirat näytti kuinka leikitään jne..

Vanha kaupunki oli yllättävänkin pieni. Mutta perus paikat tuli katsottua. Manneken Pis oli kaljaa juovien poliisien ympäröimä. Belgian kulinaariset kokemukset ovat ranskalaiset potut, vohvelit, kalia, suklaa ja osterit. Ostereita en edes yrittänyt, ranskikset oli paksuja, rapeita, rasvaisia ja kun niitä dippaili paikalliseen tapaan majoneesiin…eikai siitä pahaa saa vaikka yrittäisi. Vohvelit….no kuva kertoo..paitsi sen sokerin ja voin jossa ne oli kylvetetty.

Toinen toistaan komeampia suklaa kauppojakin tietysti. Ja niitä ostettiin, ihan hyviä.

Illalla käytiin katsomassa missä Napoleon otti turpiinsa. Oli vain viralliset paikat jo kiinni ja kurkisteltiin aitojen raoista. Lopuksi ruokaa, kaliaa ja ajanviettoa. Hauskaa oli.

Huomenna Pariisiin.

24.6.2008 Brysseliin

Etukäteen oli sovittu että noin näinä päivinä menemme Brysseliin sukulaiseni luo notkumaan. Terveellinen ja ravitseva aamupala mäkistä ja melko pian lähettiin tien päälle. Koska matkaa oli vain reilut 100 kilsaa päädyttiin tällä kertaa köröttelemään motarien ulkopuolella. Tähän asti on matkat menty lähinnä siirtymä tyyliin, nyt vaihtelua. Matka kulki muutaman hollannin pikkukaupungin läpi, jotka olivat varsin herttaisia, ja varsin toistensa kaltaisia. Klo 11 aikaan porukka istuskeli kahviloissa aamukaffella kaikessa rauhassa.

Matka eteni suunnitellun rauhallisesti ilman ongelmia. Belgiaan siirtymisen huomasi jälleen lähinnä liikennemerkkien ulkoasun muuttumisesta. Kaupunkien arkkitehtuuri muuttui myös selkeästi. Belgiassa on jännittävä käsite taajamista ja lähialueiden ajonopeuksista. Siinä missä suomessa pienellä asuin alueella ajellaan parhaillaan 30km/h hidasteiden kanssa, Belgiassa köröteltiin omakotialueiden läpi 70km/h.

Perille päästiin, haettiin avain asuntoon jossa majoitutaan . Brysselin liikenne on jotain jännittävää. Keskellä päivää 5 kaistaa yhteen suuntaan, aivan täynnä. Mieti siinä sitten miten pääset oikeasta laidasta vasempaan 200m matkalla. No yllättävän hyvin siellä tilaa löytyi. Ajaminen oli melkein helpompaa kuin Turussa.

Ilta vietettiin rennosti sukulaisissa, belgialaista kaljaa naatiskellen.

Hollanti 23.6.2008

Hollanti on lättänä maa.

Aamulla mietitään mitä tehään. Ei jaksa mitään, aamupalalla käydään ja Maataan sängyssä. Kunnes herra ylipäällikkö – minä – sanoo että nyt lähetään. Edellisiltana valkattiin tuurilla kohteeksi hollannin Waalwijk, varattiin Formule1 hotellista huone 45e/huone.

Bremenistä ulos parin pikku mutkan kautta. Navi on kiva, mutta täytyy myös muistaa, että kartat eivät elä live ajassa ja uusia katuja muodostuu ilmasta. No baanalle päästiin ja menoksi. Tänään vasta huomattiin mitä se autobaana todellisuudessa nykyään on. Vaikka rajoituksia ei ole, niin rekkoja on käytännössä katkeamaton jono oikealla kaistalla ja vasenta kaistaa ajetaan 80-200km/h. Meno on älyttömän pumppaavaa, kun isot audit ja mersut posottaa menemään ja yht’äkkiä vanha pikku fiatti kurvaa ohittamaan rekkaa.. Jarruvalot palaa melko usein. 3 kaistaisilla baanoilla meno on hieman sujuvampaa.

No, baanaa ajeltiin ja hollantiin saavuttiin. Rajamuodollisuutena oli ajonopeuden lasku 150km/h tasolta hollannin lain vaatimalle 120km/h vauhdille. Siinä se. Baanan yli meni joku metalli hökötys joka merkkasi rajaa.

Hollannin motarietiketti oli vähän tökkivää. Lähinnä ärsytti rekkojen huippunopeuskilpailut, eli joku pösilö rekka lähti ohittamaan toista 2-3km/h nopeuserolla. Muut odotti tatti otsassa perässä. Muuten motariverkosto on melko hyvin kattava. Mitään kaupunkia tai kylää ei tarvinnut nähdä kun vain oli oikealla kaistalla oikeaan aikaan. Kaistoja parhaimmillaan 4-6. No päästiin Waalwijkkiin. Hotelli oli todellinen helmi. Mitä 45 eurolla voi saada? Ei juurikaan mitään. No huoneen alle 10 neliötä, sänky, telkkari. Vessa ja suihku käytävällä. Helmee. Yllättävän siistit vessat ja suihkut kumminkin.

Noh, 20m päässä mäkkäri. Sinne siis. 3 päivässä syöty 3 maassa 3 mäkissä, ou jee. Ei hirveästi enää mäkki nappaa. Syötiin. Käytiin etsimässä bensaa. Hintakin kohtuulliset 1,729e/l, halpaa kuin makkara. Kaupassa todetaan, että limu ainakin on halpaa. 0,5l pepsi 89c, alle puolet mitä suomessa. Waalwijk on pieni paikka, mutta yllättävän viehko ajaa läpi. Arkkitehtuuri on hyvin hollantilaista. Mopon selästä kuvia ja hotellille viettämään lepoiltaa.

Huomenna Brysseliin pariksi yöksi.

Saksaan..

Aamulla tuli herättyä joskus klo 7 paikallista aikaa. No eihän siinä. Jotain evästä, vähän pohdintaa että mitäs ny.. Sää näytti epäilyttävältä, yöllä oli satanut. No, päätös tehtiin, Bremeniin Saksan pohjoisosiin.

Siispä kamat kasaan ja matkaan. Ilma näytti kylmältä, mutta olikin yllättäen suht lämmin. Matka alkoi leppoisasti, mutta vajaan 100km jälkeen alkoi kunnon sade jota jatkuikin aina Rodbyhyn asti. Sieltä kulkee laivat 30min välein saksan puolelle Puttgardeniin. Juuri missattiin paatti, mutta eipä ollu pitkä odotus. Laivaan päästiin ensimmäisenä. Laiva itsessään oli kuin ruotsin laiva tunnissa. Juuri ehti syömään ja Mari ehti käydä tökötti ostoksilla ja oltiinkin jo saksassa. Rajamuodollisuudet? Jaa, eipä ole vielä tullut vastaan.

Sitten siirryttiin Saksan autobaanoille. Yllättävän vähän sitä todellista baanaa, ilman rajoituksia on. Ja liikennettäkin on sen verran, että matkanopeudet vaihteli 80-200km/h. Rajoittamattomilla pätkillä Busa kahdella ihmisellä, kolmella kovalla laukulla ja takalaukulla oli mukavin ajaa semmoista 140-160km/h. Mutta varmaan 80% matkasta nopeus oli 100-120km/h.

No reilut 400km ajeltiin yhteensä ja päädytiin ukkoskuuron keskellä Bremeniin. Mäkissä taas ruokaa, ja hotellia etsimään. Etap hotel oli tähtäimessä, mutta respa ei ollut auki. Siispä ajettiin ihan keskustaan ja Ibis hotelli tarjosi majan 88e hintaan, otimme sen. Suihku ja kaupungille.

Turistikartasta taas katsottiin reittiä ja voinee sanoa, että Bremenin vanha kaupunki on komea. Vaikea sitä on sen enempää kuvailla, kuva puhuu puolestaan.

Kalja oli hyvää, suosittelen Alster olutta jos vastaan tulee. Bremenistä saa myös kohtalaisia jäätelöannoksia.

Huomenna Hollantiin.

Kohti keskempää eurooppaa..

Laiva tukholmassa pirun aikaisin. Klo 5.50 ruåtsin aikaa herätys ja aamupala. Sitten autokannelle ja yllättävänkin nopeasti pihalle pääsi. Siitä sitten Noin 6.30 lähdettiin ajamaan kohti kööpenhaminaa. Törkeän kova tuuli, ensimmäiset 200km sai ihan taistella eteenpäin, polttoainetta kului keskimäärin 8l/100km, kun normaalisti 5,5l tasoa. Satunnaisia sateita, muttei niin paljoa, että voisi sanoa kastuneensa. Hieman vilpoista noin aikaisin kyllä oli. No 6,5h aktiivista ajamista muutamalla tauolla ja Juutinrauman silta oli edessä. 20e/mopo/suunta. Ja yli, on se iso ja sukeltaa sitten suoraan mereen 3,5km tunneliin. Melko outoa tunnelissa ajaminen, kun ei tuule, maisemat ei vaihdu.

Köpiksen hotelli löytyi helposti. Vekkuli paikka. Halvalla mennään, mutta sänky on varsin mukava. No kamat huoneeseen, vähän kevyempää päälle ja loppupäivän suunnittelu. Aulasta löytyi turisti kartta, jossa saitsiing reitti. Eli mopon nokka kohti keskustaa (6km hotellilta), ja parkkipaikkaa etsimään. Joo, ei ollu ihan helppoa, mutta saihan sen sinne survottua pieneen rakoseen.

Mäkistä ruokaa ja kiertämään keskustaa. Kamera lauloi, Mari höpötti, minä kävelin. Köpis on vähän kuin tukholma, muttei sinnepäinkään.

3h kävelyn perusteella ihan jees paikka. Komeita paikkoja. Sitten pitikin vielä käydä pakolliset turistikuvat ottamassa pienestä merenneidosta. Mopolla sinne, kuvat talteen ja hotellille.

Klo 5.50 aamu alkoi, ja pysähdys yli puoleksi tunniksi ensi kertaa klo 20.30. Ei liene vaikea saada unta tänään. Huomenna saksaan.

Turkuun..

No niin. Suunnitelmat muuttui heti kättelyssä. Kyytiläinen sairastui hieman ja sääennusteet lupasivat sadetta perjantaille, jolloin matkan oli tarkoitus startata. Kyttäilin sitten sääennusteita ja päätimmä aikaistaa lähtöä.

Köröteltiin siis Seinäjoelta Turkuun päivää suunniteltua aiemmin, kelit oli kohdallaan eikä mitään ongelmia minkään suhteen ollut. 322km, vajaa 4 tuntia ajoa. Turusta hotelli varattu valmiiksi ja sinne siis.

Turku on edelleen Turku. Kirkko on edelleen paikoillaan ja joki paskanen.

Huomenna sitten hengaillaan juhannusaatto Turussa, varmaan mennään pulikoimaan kylpylään ja illalla körötellään Silja Europan kyytiin ja lauantaina pitäisikin herätä Tukholmasta.

Suunnittelu

Moottoripyörällä eurooppaan.. Suunnitelmia on tehty kohta vuosi ja viikon päästä on lähtö edessä. Pakkaus harjoituksia tehty ja reittiharkintoja. No suunnitelma on tällä hetkellä tämä..

• 20.6 Silja Europa lähtee Turusta Tukholmaan
• 21.6 Tukholmasta Kööpenhaminaan, missä hotelli varattu
• 22.6 Kööpenhaminasta johonkin pohjois Saksaan
• 23.6 Hollantiin
• 24.6 Brysseliin
• 25.6 Brysselissä
• 26.6 Pariisiin, missä 3 yötä.
• ????
• 8.7 Laiva Travemundesta lähtee kohti Suomea

Kulkupelinä Suzuki Hayabusa -06, kolme laukkua, navigaattori, tankkilaukku, kuljettaja ja matkustaja.
Täältä sitä voipi sitten seurata.